sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Poika raidallisessa pyjamassa

Luin kirjaa viikonlopun aikana ja sainkin sen sitten luettua loppuun asti.

Parinkymmenen sivun jälkeen selviää, että Bruno perheineen on muuttanut Auschwitziin, jota Bruno koko ajan nimittää "Aus-Vitsiksi". Brunon isä toimii koko leirin komentajana. Brunon tietämättömyys asioita kohtaan hieman ärsyttää, vaikka hän onkin kuitenkin vasta 9-vuotias, mutta kyllä sen ikäisenä pitäisi vähän enemmän tietää ympärillä tapahtuvista asioista. Brunon sisko Gretel tietää asioista vähän enemmän, mutta kyllä hänkin aika tietämättömältä koko ajan vaikuttaa. Lukukokemusta se ei kuitenkaan häirinnyt, sillä kirjahan periaatteessa kertoo lasten viattomuudesta kaikkien hirveyksien keskellä. Bruno halusi edelleen lähteä takaisin kotiin Berliiniin, mutta kun Brunon isä tekee selväksi, että he eivät ole lähdössä, Bruno päättää keksiä itselleen tekemistä. Tässä vaiheessa kirjaa on monia henkilöitä, joiden taustoja yms. ei kerrota kunnolla ja hahmojen häipyessä kirjasta, jäävät heidän vaajaat taustat hieman häiritsemään.

Viimein noin puolessa välissä kirjaa Bruno lähtee tutkimusmatkoille, kuten hänellä Berliinissä oli tapana tehdä. Hän seuraa aidan viertä ja näkee viimein aidan luona pienen pisteen, josta tulee viimein pyjamapukuinen poika. Bruno tutustuu juutalaiseen poikaan, jonka nimi on Shmuel. Taas kerran ihmetyttää, miten Bruno ei suuremmin ihmettele, miksi Shmuel on laiha ja miksi hän ei käytä kenkiä ja on likainen.

Kirjassa tulee takauma, jossa kerrotaan siitä, miten Brunon isä saa työpaikkansa, kun Hitler tulee heille illalliselle. Bruno lausuu Hitlerinkin nimen väärin "Hillerinä". Eikä Bruno edes tiedä kuka "Hilleri" on, vaikka luulisi, että saksalaisena poikana hän tietäisi.

Bruno alkaa käydä päivittäin Shmuelin luona, ja hän joutuu usein selittelemään vanhemmilleen, mihin on menossa. Shmuelista ja Brunosta tulee hyviä ystäviä. Bruno haluaisi kertoa Shmuelista jollekkin, mutta tajuaa kuitenkin, että asian kertomisesta koituisi vain harmia kaikille. Brunon äiti alkaa kyllästyä elämään "Aus-Vitsissä" ja saa mieheltään luvan lähteä lasten kanssa takaisin Berliiniin. Bruno ei muista Berliinistä enää paljoakaan ja alkaa miettiä, haluaako hän enää takaisin Berliiniin. Hänen on sanottava hyvästit Shmuelille ja se sopivat, että viimeisellä tapaamisella he kummatkin menevät aidan toiselle puolelle etsimään Shmuelin kadonnutta isää. Bruno kuvitteli, että elämä aidan takana oli iloista ja joka puolella olisi hedelmäkojuja. Leirillä kohtaa kuitenkin vain surua ja luurangonlaihoja ihmisiä. Pahaksi onnekseen Bruno joutoo Shmuelin kanssa väkijoukon keskelle, jota marssitetaan, ja he joutuvat kummalliseen huoneeseen. Bruno ei taaskaan ymmärrä huoneen tarkoitusta, vaan yrittää vakuutella Shmuelille, ettei heillä ole hätää, kun Brunon isä on leirin komentajana. Bruno kertoo Shmuelille, että Shmuel on nyt hänen paras ystävänsä, ja huoneen valojen sammuessa hän tarttuu Shmuelia kädestä kiinni. Kirjan lopussa kerrotaan, että Brunosta ei enää koskaan kuultu mitään. Kirjan loppu oli vähän ahdistava, enkä odottanut ihan tuollaista loppua. Kaikin puolin kirja oli kuitenkin viihdyttävää luettavaa ja kertoo hyvin tärkeästä aiheesta.

1 kommentti: